Lainasin äidiltäni pinon Viherpihoja ja Meidän Taloja. Lehdet toimivat niin loistavina inspiroijina, että päätin aloittaa blogin aiheesta. Joten tästä se alkaa, liityn siis haaveilijaksi haaveilijoiden joukkoon. Kevättalvi onkin juuri sopiva ajankohta haaveilulle!
Etusivun kuvassa on ottamani kuva pihamme kaunottaresta niittyleinikistä (ranunculus acris). Se kukkii pitkään ja hartaasti upeilla kerrannaisillakin kukinnoilla ja lopun kesää siellä täällä joutomaatamme peittää leinikin tuuhealehtinen vihreä varsi, jota kelpaa käyttää maanpeitteenäkin. Omaa puutarhafilosofiaani kuvaakin hyvin pitkälle luontainen ja luonnonmukainen kasvillisuus; pyrkimys melkeimpä itse itsensä hoitavaan puutarhaan, joka viihtyy juuri sellaisessa maassa kuin mitä sille on tarjollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti