Kuvia

Alla kuvia pihan kasvillisuudesta. Tulossa olisi vielä pohjapiirroksen kaltaista koko pihasta, jahka saan siitä muokattua edes jonkinlaisen...

'Williams Double Yellow' josta eilen löysin ensimmäisen varman toukan :( Se oli ruskea, laiha ja melko pieni, ehkä n. 3-4mm

Kosteassa ja varjossa viihtyvät

Kasvihuonenäkymiä

Esikko nr 1

Esikko nr 2

Esikko nr 3

Pistiäinen, kääriäinen vai kärsäkäs? Vaiko kaikki?

Kas siinäpä pulma.

Aamun erilaisia ötökkäsivuja luettuani alan tulla siihen tulokseen, että ruusuparkaani / -parkojani vaivaa useampikin kutsumaton vieras. Tai no, miten sen nyt ottaa, onko ne kutsuttuja vai ei. Kärsäkäspäätelmään tulin alunperin siksi, että kukkanuput ovat useimmiten katkaistu / taipuneet tyvestä ja itse nuppu tuhottu syömällä, sisältä päin. Vattukärsäkäs (ainakin) tekee näin. Kohteeksi ovat joutuneet erityisesti 'Williams Double Yellow', torniolaaksonruusu sekä juhannusruusu, joskin jälkimmäinen on kooltaan niin kookas, ettei siinä vauriot niin näy, enkä niitä murehdi. Kirvoja olen siitä kyllä ruiskutellut joku kesä mäntysuovalla.

Näiden nuppuvaurioiden lisäksi ruusussa on aina lehtiä kääriytyneenä pienelle mytylle, ihan heti alkukesästä lähtien, ja näiden myttyjen sisältä sitten, pahimmillaan kukinta aikaan, joskaan kukkia ei kyllä näy, löytyy sellaisia isoja ja lihavia vihreitä toukkia, yök. Jotka löydettyäni liiskaan. Kyykin siis alle puolimetrisen ruusunreppanani vieressä kesäisin harva se päivä aina siihen asti, kunnes olen todistanut viimeisenkin nupun jääneen kukattomaksi.

Tänä keväänä olen koettanut olla äärimmäisen haukkana. Olen jo nyt mielestäni onnistunut paikantamaan muutamia pelkkiä lehtisilmuja, joiden sisältä vihreän tiiviin lehtipaketin sijasta olenkin löytänyt joko mustaa pistettä (ulostetta, luulisin) tai limaa. Liiskattu toukka, luulisin. Nämä silmut olen tunnistanut joko niiden muodosta tai sitten lehtisilmun kärjessä olevasta ruskeahkosta rypylästä, mitä se lie, en osaa sanoa. Viljaminkeltaruususta olen napsinut pois ehkä 4 lehtisilmua ja torniolaaksonruususta eilen ensimmäisen. Ja jokaisen silmun olen varmasti läpi käynyt.

Nyt vain on ilmeisesti sellainenkin vaihtoehto vielä, että itse paholainen asuukin jossain ruusun versossa ja sieltä sitten kevään tullen kaivautuu lehtisilmuihin. Ruusuissani kun on sellaisia kuolleitakin oksia tyystin. Joten liekö viimeinen vaihtoehto vielä, katkaista pois osittainkin kuolleet oksat tyvestä asti (itken jo sisäisesti) ja toivoa parempaa huomista.

Eloon herännyt

Hankalaa on tuntunut olevan blogin päivittäminen - tai oikeastaan aloittaminenkaan! Kevättyöt pihassa ovat jo pitkällä, viime vuonna pihassa möyrineiden työkoneiden alta on pelastettu muutamia rakkaimpia perennojani turvaan, jotka talvehtivat multapaakuissaan menestyksekkäästi. Osa tarkoituksella unohdetuistakin on vain sinnillä sieltä maankin alta puskenut, kuten vuohenkello jota en välttämättä niin kaivannut, mutta olen iloinen että kevätvuohenjuuri olikin selvinnyt oikein hyvin ja osa siitä työntyy kymmensenttisen sorakerroksenkin alta aurinkoon! Ja tästä ilmeisesti sitten lopulta alkaa tämä loputon kasvien siirtely omalla pihalla,  monet kodittomista ovat jo saaneet uuden oman paikkansa.

Pikkupuolen seinän vierusta on varjoinen suurimman osan päivästä, siihen paistaa ihana aamuaurinko sekä illan viimeiset säteet, mutta paikka on tuulelta suojassa ja kostea. Siihen on jo edellisenä kesänä kotkansiiven seuraan löytänyt tiensä äitini luota sini- ja valkovuokot, joista ensimmäinen on jo hyvässä vauhdissa kukinnassaan varjoisestakin sijainnistaan huolimatta (vaikka 1v9kk perheenjäsenemme onkin poiminut kaikki tähän asti ilmestyneet kukat.. onneksi uusiakin on vielä tulossa) ja valkovuokko näyttäisi teettävän oikein runsasta kukintaa myös. Kukkavarsia on niin paljon uusia, että pääsen varmasti jo ensi keväänä jakamaan sitä laajemmallekin, kun tuntuu kerran viihtyvän. Samaan seuraan ovat liittyneet nyt myös ukonhattu ja toistaiseksi ainakin ainokainen ligulaariani, joka taitaa olla Hietalaa, jos en aivan väärin muista ja saatan muistaakin. Kotkansiiven juurella aivan kasvaa myös kesäpikkusydän, sekin nupullaan ja sen kaveriksi ovat muuttamassa vuorenkilpien alta piileksimästä myös kielot.

Konsultoin aina ennen kasvien siirtämistä Alankoa, kirja perustuu juuri samalle filosofialle kuin mille puutarhaanikin koetan perustaa: Antaa kaikkien kukkien kukkia, sille sopivalla paikallaan (joskin muutamia on ehkä syytä vähän rajoittaakin).

Ensin aioin tehdä tyypillisen "virheen" ja sijoittaa esikot kasvamaan aurinkoon vuorimännyn taakse aidan viereen. Kuivaan ja läpäisevään maahan, jossa olisivat varmaan menestyneetkin ihan hyvin, mutta koetan nähdä jotain muuta tällä kertaa, nimittäin erinomaisesti viihtyvän esikon. Saa nähdä poikkeaako se aiemmasta ollenkaan. Mutta teen siis kokeilun ja laitan ne sittenkin tuonne samaan nurkaan, Kotkansiipi -kerhoon. Hankinassa olevan kuunliljat päätynevät sinne myös. Tarvitsen jotain keskisuurta ukonhatun eteen. Kotkansiivet tuossa maaperässä kasvavat mahtaviksi nekin. Uskoisin, että nurkaan on aikoinaan kipattu läjä sattumalta laadukasta peltomultaa jonne on sitten suunniteltu kasvia jos toista (aidan viereltä löytyy myös pieni pihlaja, idänvirpiangervoa sekä matalaksi lyömääni viitapihlajaa - ja matalaksi sen tulen lyömään jatkossakin) ja minullehan se sopii, olenkin hyödyntänyt tuota samaa multaa vähän joka paikassa, jos maa on vaatinut jonkin verran parannusta.

Viljaminkeltaruusu sai kaverikseen terassin viereen torniolaaksonruusun, joka on tainnut kärsiä liian märästä ja varjoisasta kasvupaikasta. Toivon niin hartaasti, että onnistuisin tänä vuonna torjumaan vattukärsäkään tuhot! Viime vuonna tuorniolaaksonruusu ei saanut kukkia ollenkaan (saattoi tosin johtua myös kasvupaikasta, mutta oli siinä nupputuhojakin) ja viljamiskeltaruusun ainokaisen nupun toukat pahakkaat söivät puoleksi, joten se kukki puolikkaalla kukalla. Ainoastaan sen ensimmäinen kesä suoraan tarhalta tuotuna oli kaunis, runsas ja pitkäkukintainen, tuona kesänä ehdin torniolaaksonruusun kukkiakin viimeksi nähdä, v. 2011.

Keltakurjenmiekkaryhmän nostin pois kärsimästä keskeltä kuivaa nurmea ja vein sen aivan tontin laitaan, jonne kaikki vesi laskee. Kuivana kesänä se on varmasti liian kuiva paikka sekin, mutta täytyy koettaa kastella. Viime vuonna sain sen kukkimaankin muutamilla kukilla, ihan vain kastelemalla runsaasti. Nykyisellä paikalla voi tosin olla vaarana nuori terijoensalava, joka ei ehkä vielä ole ulottanut juuriansa joka paikkaan, mutta tulee varmasti sen vielä tekemään, ellemme ennen sitä kaada koko puuta pois. Olen kantanut kurjenmiekoille varmuuden vuoksi nyt ne tuoreeltaan istutettuani vähintään 20l vettä. Ajattelin, ettei sitä koskaan voi olla liikaa, kun parhaiten viihtyisivät kuitenkin vedessä.

Ihanan lämpimät kesäpäivät ovat saaneet koko puutarhan vinhaan kasvuun ja sadetta on luvattu seuraavalle viikolle. Tässä välissä olisikin hyvä varmaan vielä lannoittaa, jos on aikeissa, kompostimultaa koetan kuokkia esiin, jos sellaista tuolta jostain löytyisi. Minun täytyy tunnustaa, etteivät kompostini tällä hetkellä voi oikein hyvin ja lannoittamisestakin minun pitäisi vähän opiskella. Huomiseksi koetan saada muutaman kuvankin pihalta ja ehkä suunnitelmistakin - olen minä koettanut sellaisiakin tehdä etten aivan siltä seisomalta päätöksiä tee - vaikka monesti kyllä toimin niinkin.