Kesää ihanimmillaan

Alkanut kesä on ollut aivan ihana - heinäkuinen aivan! Saa nähdä millainen heinäkuu meillä sitten on :)

Ruusuja täytyy edelleen tarkistella päivittäin. Juhannusruusu on saanut pahimmat ötökkähyökkäykset osakseen, siinä on aika paljon kirvoja, muurahaisia, pistiäisen toukkia sekä siellä täällä katkottuja nuppuja, jotka siis viittaavat kärsäkästuhoihin. Tämän verran siinä on tainnut tuholaisia olla joka vuosi ja kukinta on silti upea, nuppujen määrä lupailee runsasta kukkaloistoa jälleen. Huomasin, että olen taas ajoittanut kuvailut nuppujen aikoihin! Kevät kukkani ovat kaikki jo kukkineet, esikot, vuokot ja kevätvuohenjuuri ja nyt kun innolla odotan ruusujen kukintaa, laitan tänne kuvia vain nupuista ja arvatenkin unohdan kuvata parhaimman kukinnan aikaan...

Juhannusruusun lupaus

Torniolaaksonruusu taas on aika reppana edelleen, mutta se sentään työnsi lehdet niihin vähiin varsiin, kuin siinä on olemassa. Siitä olen kerännyt yhteensä 2 tai 3 toukkaa pois. Pistäisen toukka siis kerii itsensä rullalle nuorien lehtien sekaan ja myöhemmin syö myös ruusun nuppuja. Vattukärsäkäs taas munii nuppujen sisälle ja puraisee varren poikki, joka monesti jää vielä puoleksi roikkumaan pensaaseen.

Kärsäkkäiden pelossa (viime vuonna kun sain nähdä vain raukan puolikkaan keltaruusun kukan) menin sumuttamaan Double Yellow:n... :( Kaikki ne raukkaparka hämäkäkit ja muut ötökät menivät nyt siinä samalla. Keltaruusun tilanne oli muutoin hyvä, minusta olin saanut aika tehokkaasti napsittua pistiäisen toukat pois, mutta mistä senkin nyt sitten tietää, milloin se kärsäkäs iskee... Ehkä ensi vuonna taas pyrin toimimaan luonnonmukaisesti ja katsotaan sitten kuinka käy. Nuppuja on ainakin 23, taidan laskea ne aika usein... :) Lupaan kuvia kukkivasta viljaminkeltaruususta jos ollaan niin onnekkaita, ihan vaikka vaan siltä varalta, jos se taas ensi vuonna kärsiikin ötöiköstä.

Williams Double Yellow - minun silmäteräni

Äidiltäni toin mukanani kevätkulleron, lisää raparperia ja lipstikkaa sekä kevätesikon. Esikon ajattelin nyt istuttaa tuonne kuivemmalle seinustalle, kun se kestää noita muita esikoita paremmin. Kullero on vieläkin kassissaan, enkä oikein tiedä minne sen laittaisin...

Kotkansiivet ovat kaatuneet ehkä koirien jaloissa tai sitten muutoin vaan (ne pitäisi istuttaa uudestaan, varret ovat jo vanhoja) ja uusi kääntämäni kukkapenkki näyttää nyt aika lohduttomalta. Kasvuaankaan ne eivät varmaan vielä ole lopettaneet, joten voi olla, että kotkansiipipenkkiä täytyy vielä vähän laajentaa. Aita lähti toistaiseksi siitä sivulta pois, joten aurinkoisemmaksikin se muuttui. Ehkä kullero saa ainakin väliaikaisen paikan siitä penkistä, vaikka mieluiten ne sijoittaisinkin yhteen keltakurjenmiekkojen kanssa, jotka kasvavat nyt tien vieressä tontin kosteimmassa kohdassa, tai kostein aina keväisin. Toivotaan, että kosteutta riittää sen verran, että kukintakin olisi runsas, kuivaa täällä on kyllä nyt riittänyt, tänään ensimmäisen kerran tälle keväälle on tosissaan satanut ihan oikeasti.

Esikot kotkansiiven ja idänvirpiangervon suojissa - tai peitossa. Taidan suosiolla jättää tämän penkin jatkossa vuokkojen ja kielojen valtaamaksi. Kotkansiipien alla kun on reilu puolen metrin levyinen pala kukkapenkkiä käyttämättä.

Nurmeakin ollaan leikattu ensimmäiset kerrat, pariinkin otteeseen. Varsinkin tuolle tienlaidassa minne tontti viettää, nurmi kasvaa aina hurjaa vauhtia - maa on hyvää ja multaista sekä pysyy kohtuu kosteana, verrattuna tänne ylhäälle, missä talo on. Tavoitteena - kuten joka vuosi - olisi leikata vähintään kerran viikossa, mieluusti pikkuisen useamminkin, koska uusi leikkuri ei ole keräävää mallia.

Kohta siitä saa nauttia - syreenien huumaavasta tuoksusta