Olen päätoimisesti kahden lapsen äiti, joka harrastaa ahkerasti koirien kanssa ja haaveilee kauniista puutarhasta. Ennen muinoin opiskelin Oulussa AMK hortonomiksi asti (2009) ja perehdyin tuolloin maisemasuunnitteluun. Tuon jälkeen perheeseen tulivat kaksi lasta, joita edelleen kotona hoidan, joten työkokemusta alalta ei ole pahemmin ehtinyt karttua. Opiskeluaikoinani miellyttävintä oli kasvillisuuden opiskelu ja kasvikirjoja löytyykin kotoa useampi opus, perennakirjoista luonnonkasvioppaisiin.
Nykyisin asumme perheinemme Ruotsin Haaparannassa luonnonkauniilla Seskarön saarella, kasvuvyöykkeellä VI, joka tuo sekä haasteensa että mahdollisuutensa puutarhan hoitoon. Meren ympäröimänä kevät saarelle tulee myöhään ja syksy vastaavasti on pitkä ja leuto. Merinen lokaatio tekee saaresta tuulisen ja kasvillisuudeltaan suurilta osin melko karun. Seskarölaiset käyttävät kuitenkin pihoillaan ilahduttavan paljon kukkivia puita ja pensaita ja varsinkin keskikesä saarella on ihanan kukkaloiston ryydittämä.
Kotimme on 1930-luvulla rakennettu mansardikattoinen, keltainen puutalo. Sitä ympäröi noin 3000 neliön piha, jonne on talomme lisäksi sijoiteltu mm. vanha, pitkänmallinen talli- ja saunarakennus pihan eteläsivulla, joka on nykyisin varastointikäytössä sekä miehen autotallina; pieni 60 neliöinen mummonmökki joka toimii nykyisin myös vierasmajana, mutta myös nimensämukaisessa käytössä, isovanhempiemme asuntona. Jonkin verran löytyy pysäköinti- ja autonsäilytysaluetta mieheni autoprojekteille; pieni agilitykenttä tien laidassa sekä oleskelupihaa, jolta löytyy muovilla katettu pikkuinen kasvihuone ja sinne tänne ripoteltuja pensaita ja perennoja sekä tontin takimmaisessa (lounais-) nurkassa kesäisin nokkosten valtaama jäte- / kompostipiha.
Naapureita löytyy pihan joka sivulta, mutta saarelle ominainen kevyt kesäasuminen ja iso tontti takaa oman rauhan suurimman osan vuodesta. Oma pihamme on yllättävän suojaisa ja tuuleton, pihaa ympäröivät rakennukset ja kasvillisuus tekevät siitä jopa tukalan kuuman kesäisin ja pitkälle lokakuuta maaperä pihan länsilaidalla on lämmin ja pehmeä. Maaperä on suurilta osin kuivaa hiekkaa / moreenimaata, joskin vanhaa muhevaa multamaata löytyy sieltä täältä yllätyksinä paikoilta, joissa on ennen on arvatenkin ollut perunamaata tai peltoa. Piha on nykyisellään lähes täysin laittamaton, osittain nurmella ja osittain hiekalla viime syksyisten (2012) maantasoitusten myötä ja siksipä suunnitelmavaihe on edelleen kovasti meneillään.
Olen ihastunut ajatukseen luoda piha, jonka kasvillisuus on jo valmiiksi niille sijoilleen sopivaa, ilman sen kummempaa maanparantamista tai ainakin selviten mahdollisumman vähällä jolloin pihan helppohoitoisuus korostuu. Luonteeseeni kuitenkin kuuluu tietynlainen hulluttelu, joten erikoisempiakin ratkaisuja yksinkertaisesti on vain kokeiltava. Harrastuksena puutarhurointi on vielä nuori, vaikka opintoja alalla onkin käyty useampi vuosi, joten virheiden kautta oppimalla uskoisin tämänkin projektin etenevän.
Kotimme on 1930-luvulla rakennettu mansardikattoinen, keltainen puutalo. Sitä ympäröi noin 3000 neliön piha, jonne on talomme lisäksi sijoiteltu mm. vanha, pitkänmallinen talli- ja saunarakennus pihan eteläsivulla, joka on nykyisin varastointikäytössä sekä miehen autotallina; pieni 60 neliöinen mummonmökki joka toimii nykyisin myös vierasmajana, mutta myös nimensämukaisessa käytössä, isovanhempiemme asuntona. Jonkin verran löytyy pysäköinti- ja autonsäilytysaluetta mieheni autoprojekteille; pieni agilitykenttä tien laidassa sekä oleskelupihaa, jolta löytyy muovilla katettu pikkuinen kasvihuone ja sinne tänne ripoteltuja pensaita ja perennoja sekä tontin takimmaisessa (lounais-) nurkassa kesäisin nokkosten valtaama jäte- / kompostipiha.
Naapureita löytyy pihan joka sivulta, mutta saarelle ominainen kevyt kesäasuminen ja iso tontti takaa oman rauhan suurimman osan vuodesta. Oma pihamme on yllättävän suojaisa ja tuuleton, pihaa ympäröivät rakennukset ja kasvillisuus tekevät siitä jopa tukalan kuuman kesäisin ja pitkälle lokakuuta maaperä pihan länsilaidalla on lämmin ja pehmeä. Maaperä on suurilta osin kuivaa hiekkaa / moreenimaata, joskin vanhaa muhevaa multamaata löytyy sieltä täältä yllätyksinä paikoilta, joissa on ennen on arvatenkin ollut perunamaata tai peltoa. Piha on nykyisellään lähes täysin laittamaton, osittain nurmella ja osittain hiekalla viime syksyisten (2012) maantasoitusten myötä ja siksipä suunnitelmavaihe on edelleen kovasti meneillään.
Olen ihastunut ajatukseen luoda piha, jonka kasvillisuus on jo valmiiksi niille sijoilleen sopivaa, ilman sen kummempaa maanparantamista tai ainakin selviten mahdollisumman vähällä jolloin pihan helppohoitoisuus korostuu. Luonteeseeni kuitenkin kuuluu tietynlainen hulluttelu, joten erikoisempiakin ratkaisuja yksinkertaisesti on vain kokeiltava. Harrastuksena puutarhurointi on vielä nuori, vaikka opintoja alalla onkin käyty useampi vuosi, joten virheiden kautta oppimalla uskoisin tämänkin projektin etenevän.
Blogin tarkoituksena on inspiroida itseä ja antaa tilaisuus ja syy taiteilla, haaveilla ja kuvitella sekä kuvittaa. Puutarhurina olen hyvin aloitteleva, hyvin kokeileva ja melko tuulella käyvä sekä herkästi innostuva. Toivon, että harrastuksesta bloggaaminen pitäisi harrastusta myös paremmin yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti